komponenttidiagnostiikkaa

Komponenttidiagnostiikkaa tarkoittaa järjestelmän yksittäisten komponenttien kunnon arviointia ja vikaantumisen todennäköisyyden mittaamista käyttämällä mittausdataa, analyysia ja historiallista tietoa. Se kattaa sekä mekaanisten että sähköisten sekä ohjelmallisten komponenttien tilan tutkimisen. Tavoitteena on havaita piileviä vikoja ajoissa, tukea kunnossapitoa ja estää tuotantokatkoksia sekä pidentää käyttöikää.

Menetelmät ja tiedonlähteet voivat sisältää fysikaalisia mittauksia kuten värähtely- ja termografisia mittauksia, virta-, jännite- ja resistanssimittauksia, sekä ei-tuhoavia testausmenetelmiä. Lisäksi hyödynnetään lämpökartoitusta, äänianalyysiä ja signaalinkäsittelyä sekä spektrianalyysiä. Tekoälyä ja koneoppimista sekä sää- ja historiallista dataa käytetään diagnoosimallien ravisteluun ja poikkeavuuksien havaitsemiseen. Prosessissa voidaan hyödyntää digitaalisia kaksosia ja teollista Internetiä asioihin liittyviä datalähteitä.

Prosessi etenee tyypillisesti tiedonkeruusta normalisointiin, ominaisuuksien uuttamiseen ja diagnostiikkamallien rakentamiseen. Käytännön päätöksentekoa tukevat kuntoindeksit, hälytykset ja suositukset huoltotoimenpiteistä. Haasteisiin kuuluvat datan heterogeenisuus, mittausvärinät, vaihtelu kuormatiloissa, sekä tarve vähentää vääriä hälytyksiä ja parantaa tulkinnan läpinäkyvyyttä.

Sektoreiltaan komponenttidiagnostiikkaa sovelletaan teollisuudessa, energiantuotannossa, liikenteessä ja IT- sekä elektroniikkaympäristöissä. Se toimii olennaisena osana kunnossapidon ennustavaa ja kunnosta riippuvaa päätöksentekoa. Tulevaisuuden kehitys painottuu tekoälyyn, edge-laskentaan ja digitaalisiin kaksosiin.