komplekseeruvien

Komplekseeruvien tarkoitetaan kemiallisia yhdisteitä tai aineita, jotka muodostavat kompleksiyhdisteita metallionien kanssa. Niillä on kyky luovuttaa elektronipareja ja sitoa metalliatomiin koordinatiivisia sidoksia, jolloin syntyy uudenlaisia, usein stabilleimpia molekyylikokonaisuuksia.

Komplekseeruvien aineiden toiminta perustuu ligandin ja keskieliön väliseen vuorovaikutukseen. Ligandi voi olla monomerinen tai multidenttinen, jolloin se kiertää metallionin ja muodostaa useita koordinointisidoksia. Tämä on erityisen kätevää chelaation eli kelatoitumisen kautta, jossa ligand kiertyy metallionin ympärille ja muodostaa yhtenäisen, rengasmaisesti rakenteen. Keston ja vakauden mittana käytetään stabiliteettikertoimia.

Esimerkkejä yleisesti käytetyistä komplekseerivista aineista ovat EDTA, sitraatti- ja oksalaatti- sekä ammoniakki- ja amiinisligandidit. Niillä on tärkeä rooli analyyttisessä kemiassa metallien mittauksessa, vesienkäsittelyssä, maataloudessa ravinteiden saatavuuden parantamisessa sekä lääketieteessä toksisten metallien poistossa (kelaatiossa).

Sovelluksissa komplekseeruvien käyttö voi muuttaa metallien liukoisuutta, liikkuvuutta ja reaktiokäyttäytymistä. Tämä voi olla hyödyllistä esimerkiksi veden pehmentämisessä ja kierrätyksen metallien erottamisessa, mutta saattaa myös lisätä metallien liukenemista maaperästä, mikä vaatii huolellista hallintaa ja ympäristövaikutusten arviointia.

Komplekseeruvia aineita voivat olla sekä luonnollisia että synteettisiä. Niiden käyttö ja turvallisuus ovat säänneltyjä ja riippuvat sovelluksesta sekä kohdemetallista.