pehmentämisessä

Pehmentämisessä tarkoittaa prosessi, jolla jokin aine tai materiaali muuttuu pehmeämmäksi, joustavammaksi tai vähemmän kestäväksi sen käsittelyn helpottamiseksi. Termi kattaa sekä fysikaaliset että kemialliset tavat muuttaa rakennetta, ja sitä käytetään eri aloilla ilmentämään toimintaa, jossa jäykkyys vähenee.

Yleisimmät keinot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: fysiikka, kemia ja biologia. Fysikaalisia keinoja ovat esimerkiksi lämpötilan nostaminen, kosteus ja mekaaninen käsittely. Kemialliset keinot voivat koostua plastisoijien tai liuottimien käytöstä sekä hapojen ja emästen vaikutuksesta, jotka pehmentävät rakennetta. Biologiset menetelmät voivat hyödyntää entsyymejä, jotka hajottavat rakenteita ja tekevät materiaalista helpommin muokattavaa.

Sovelluksia ovat muun muassa elintarvikkeet, puu- ja rakennusteollisuus sekä muovi- ja tekstiilivalmistus. Elintarvikkeissa pehmentäminen helpottaa käsittelyä ja rakennetta, esimerkiksi lihan mureuttaminen tai juuresten kypsentämisen edistäminen. Puun käsittelyssä höyrytys ja lämpötaivutus tekevät puusta muotoutuvampaa. Muoveissa ja tekstiileissä plastisoijat lisäävät materiaalin joustavuutta ja käsiteltävyyttä.

Seikat ja vaikutukset: pehmentämisen onnistuminen riippuu aineesta, tavoitteesta ja käytetyistä keinoista sekä ajoituksesta. Liiallinen pehmentäminen voi heikentää rakennetta, aiheuttaa laadun muutoksia tai tehdä materiaalista epästabiilin. Etymologisesti sana pohjautuu adjektiiviin pehmeä; -minen-liitteinen muodostaa käsitteen, ja -ssä viittaa prosessin aikana tapahtuvaan tilaan.