kokonaisnäkökykyä

Kokonaisnäkökykyä on käsite, jolla tarkoitetaan henkilön kykyä selviytyä näköön liittyvissä tehtävissä kokonaisvaltaisesti. Se yhdistää sekä perinteisen näön mittaamisen että näön käytön arjessa vaadittuja taitoja, kuten kontrastien havaitsemista, laajan näkökentän, syvyysnäön sekä liikkeen seuraamisen kykyä sekä visuaalisen prosessoinnin ja kognitiivisen tulkinnan vuorovaikutuksen.

Se koostuu useista osa-alueista: näkökyky, kontrastinsieto, näkökenttä, syvyysnäkö (stereopsis), väri- ja liiketunnistus sekä visuaalisen tiedon käsittelyn nopeus ja visuo-motorinen koordinaatio.

Arviointi on tyypillisesti monimuotoista. Objektiivisia mittauksia voivat olla näkökyvyn testit (esim. Snellen- tai ETDRS-asteikot), kontrastinsieto-, näkökenttä- ja stereotestit sekä väri- ja liiketunnistusmittaukset. Lisäksi käytetään toimintakykyä kartoittavia kyselyitä sekä suoritusperusteisia tehtäviä, jotka heijastavat arjen näkövaatimuksia.

Käyttökontekstit ja sovellukset vaihtelevat. Kliinisessä työssä kokonaisnäkökykyä tarkastellaan ophthalmologian ja optometrian arvioissa, kuntoutuksessa sekä työ- ja ajokyvyn sekä turvallisuus- ja liikennetoiminnan suunnittelussa. Se on keskeinen käsite sairauksien, kuten glaukooman, retinopatian tai aivoperäisten näkömuutosten vaikutusten ymmärtämisessä ja hallinnassa.

Rajoitteet ja kehitys: kokonaisnäkökyky ei ole yhtä standardoitu mittari, vaan määritelmä ja painotukset vaihtelevat käytännöstä ja tutkimuksesta riippuen. Tämä voi vaikeuttaa vertailua ja korostaa tarvetta useiden mittareiden ja käytännön arvioiden yhteensovittamiseen. Tutkimus ja käytäntö pyrkivät kehittämään parempia, toisiinsa soveltuvia kokonaisarviointikokonaisuuksia.