kivettyneisyys

Kivettyneisyys on termi, jolla kuvataan tilaa tai prosessia, jossa kudos tai elin kovettuu ja muuttuu kiven kaltaiseksi. Sanaa käytetään sekä yleiskielessä että lääketieteellisessä kontekstissa, ja siihen viittaavat ilmiöt voivat johtua kalkkeutumisesta tai ossifikaatiosta. Kalkkeutuminen tarkoittaa kalsiumsuolojen kertymistä kudokseen, usein dystrofisesti järkkyneeseen tai vaurioituneeseen kudokseen; ossifikaatio puolestaan tarkoittaa luun kaltaisen aineksen muodostumista pehmeään kudokseen.

Kivettyneisyys voi ilmetä useissa eri patologisissa yhteyksissä. Kalkkeutuminen voi olla esimerkiksi dystrofista, kun kudos on vaurioitunut tai tulehduksellinen prosessi on käynnissä, tai metaboolista/metastaattista, jolloin veren kalsium- ja fosfaattitasapaino poikkeaa normaalista. Ossifikaatio taas voi tapahtua esimerkiksi lihaksissa, nivelsiteissä tai nivelnesteissä, jolloin pehmeä kudos muuttuu luun kaltaiseksi rakenteeksi.

Yleisimmät kohteet ovat verisuonien kalkkeutuminen (valtimoiden jäykistyminen), sydämen läppien kalkkeutuminen, munuaiset sekä pehmytkudokset ja nivelsiteet. Kivettyneisyyden kliininen merkitys riippuu sijainnista ja asteesta: se voi olla oireeton tai aiheuttaa toiminnallisia rajoitteita, kipua tai vajaatoimintaa. Diagnoosi perustuu kuvantamiseen kuten röntgen-, CT- tai ultraäänitutkimuksiin sekä laboratoriokokeisiin kalsium- ja fosfaattimetabolian arvioimiseksi.

Hoito on pääasiassa kohdennettua taustalla olevaan syyhyn ja oireisiin. Joissakin tapauksissa tilan etenemisen pysäyttämiseksi tai kärsivän elimen toiminallisuuden säilyttämiseksi voidaan tarvita kirurgista tai muuta elintoimintaa tukevaa hoitoa. Kivettyneisyydestä puhuttaessa voidaan viitata sekä lääketieteelliseen prosessiin että metaforiseen, esimerkiksi henkisen jäykistymisen kuvaamiseen.