kiehumispisteillä

Kiehumispisteet ovat lämpötiloja, joilla nesteen höyrypaine nousee yhtä suureksi kuin ympäröivän kaasun paine. Tällöin neste alkaa kiehua ja muuttua höyryksi. Puhtaalle aineelle tietyllä paineella on yleensä yksi kiehumispiste; liuokset tai seokset voivat sen sijaan kiehua useammassa lämpötilassa.

Standardikiehumispiste määritetään paineessa, joka vastaa 1 at Media (noin 101,3 kPa). Esimerkkejä: veden kiehumispiste 100 °C (1 atm); etanolin noin 78,37 °C; asetonin noin 56,05 °C. Nestemäisen typen kiehumispiste on noin -195,8 °C, kun paine on 1 atm. Nämä luvut havainnollistavat, miten kiehumispiste vaihtelee aineen mukaan.

Paine vaikuttaa kiehumispisteeseen: suurempi ympäröivä paine nostaa kiehumispistettä, pienempi paine laskee sitä. Tämä periaate mahdollistaa esimerkiksi tislausprosessit, joissa alipaineen avulla voidaan erottaa aineita matalemmissa lämpötiloissa kuin normaalissa ilmanpaineessa. Toisaalta suurempi paine voi kasvattaa liuosten kiehumispistettä, jolloin epäpuhtaudet tai suolat nostavat nesteen kiehumisvaihetta.

Epäpuhtaudet ja liuokset voivat lisäksi muuttaa kiehumispistettä huomattavasti. Kiehumispisteen kohoaminen johtuu siitä, että liuottimen on saavuttava korkeampi höyrypaine ennen kiehumista. Tämä ilmiö käytetään hyödyksi esimerkiksi laboratorioanalyyseissä ja valmistuksessa.

Käytännössä kiehumispisteet ovat keskeinen käsite kemian ja prosessitekniikan perusperiaatteissa, kuten tislausmenetmissä, höyryn käsittelyssä ja korkeiden lämpötilojen hallinnassa.