keskustelakielessä

Keskustelakielessä tarkoittaa suomen kielen puhekielen rekisteriä, jota käytetään päivittäisessä, epäformaaleissa vuorovaikutustilanteissa. Se kuvaa arkista, spontaania puhetta, joka eroaa kirjoitetusta kielestä sekä muodollisista rekistereistä. Keskustelakieli voidaan nähdä osana puhekielen continuaalia, jossa alueelliset ja sosiaaliset erot sekä tilannesidonnaiset tekijät vaikuttavat kielenhaaraan.

Yleisiä piirteitä ovat epämuodolliset lauserakenteet, keskeytykset ja paikkaukset sekä vuorottelun hallinnan erilaiset käytännöt. Puheen ilmaisut voivat sisältää täytesanoja (esim. siis, no, tää), muita epävarmuuden ilmaisun keinoja sekä perinteistä sanastoa, josta löytyy slangia ja tuttavallisempia muotoja. Subjekti voidaan jättää pois silloin, kun verbimuoto ilmaisee henkilön, mutta usein subjektikin esiintyy. Sanojen valinnassa korostuvat alueelliset ja yhteisölliset vaikutteet sekä lainasanat, kun tilanne tai ryhmä sitä edellyttää. Puheessa korostuvat myös referointi- ja osoitusprojektit sekä huomio- ja myötävaikutusilmaukset.

Keskustelakielen variaatiot ovat suuria: ne heijastavat alueellisia dialekteja, ikäryhmiä, sosiaalisia identiteettejä ja ryhmäkohtaisia käytäntöjä. Teknologian vaikutus sekä digitalisoituminen näkyvät myös puhekielessä: puhelinkeskustelut, tekstiviestit ja sosiaalisen median keskustelut tuottavat uusia ilmaisutapoja, jotka voivat siirtyä laajempiin puhekäytäntöihin. Keskustelakieli toimii vuorovaikutuksen työkaluna ja sosiaalisen identiteetin ilmaisuna, ja sen tunteminen auttaa ymmärtämään kielen arkea sekä kontekstiriippuvaista viestintää.