keräysasteet

Keräysasteet ovat jätehuollon mittareita, jotka kuvaavat, kuinka suuri osa tietyistä jätelajeista kerätään erilliskeräyksessä ja on saatavilla kierrätykseen tai muuhun käsittelyyn. Yleisiä kohteita ovat pakkausjätteet sekä kotitalouksien materiaalit kuten paperi ja kartonki, lasi, metalli, muovi ja tekstiilit. Keräysaste voi viitata sekä kerätyn määrän suhteeseen syntyneeseen määrään että kerätyn määrän suhteeseen markkinoille tuotuun määrään.

Mittaus ja laskentaperiaate: useimmiten keräysaste lasketaan jakamalla kerätyn määrän osuus kokonaisesta syntyneestä määrästä ja kertomalla sadalla prosentilla. Joissakin ohjelmissa käytetään kuitenkin markkinoille tuotua määrää sekä kerätyn määrän suhdetta siihen. Eri jätelajikohtaiset ohjelmat voivat siten hahmottaa keräilyn onnistumista vähän eri tavoin.

Merkittäviä tekijöitä keräysasteeseen ovat keräysjärjestelmien kattavuus ja toimivuus, asukkaiden osallistuminen, keräysastioiden tiheys sekä saatavuus, sekä lainsäädäntö ja taloudelliset kannustimet. Maakohtaiset rakenteet, kulttuuri ja infrastruktuuri vaikuttavat siihen, miten hyvin jätettä saadaan kerättyä.

Rooli ja käyttötarkoitus: keräysasteita käytetään seurannan, vertailun ja raportoinnin apuna sekä tavoitteiden asettamiseen että investointien suunnitteluun. Ne tukevat sekä kansallisia että EU-tason jätehuolto-ohjelmia sekä jätelainsäädännön toimeenpanoa.

Rajoitteet: tiedon laatu ja yhtenäiset määritelmät voivat vaihdella maittain ja ohjelmittain. Lisäksi lajittelun käytännön haasteet, luvut voivat sisältää epävarmuutta, ja datan ajoitus sekä keräyksen kattavuus vaikuttavat tuloksiin.