kenttääänitys

Kenttääänitys on prosessi, jossa äänitteet tai muut sensoritiedot tallennetaan kenttäolosuhteissa käyttämällä kannettavia laitteita sekä systemaattista metadatankeruuta. Tavoitteena on tallentaa luonnolliset ympäristöolosuhteet ja tapahtumat sellaisenaan, kuten ne esiintyvät, jotta niitä voidaan analysoida jälkikäteen ja toistaa tutkimuksissa.

Käyttöalueet kattavat muun muassa äänidokumentaation kenttätyöt, villieläinäänitteet, ympäristömonitoroinnin, meteorologiset havainnot sekä antropologiset ja arkeologiset kenttätutkimukset, sekä journalistisen raportoinnin paikan päällä. Kenttääänitys nähdään usein monialaisena menetelmänä, jossa ääni- sekä muiden sensoritietojen tallentaminen yhdistetään kontekstitiedon kanssa.

Menetelmät: Kenttääänitys etenee tyypillisesti suunnittelusta toteutukseen. Määritellään tavoitteet ja kohde, valitaan soveltuvat laitteet, suoritetaan kalibrointi ja testaus, ja kerätään tallenteiden ohella laaja metadataryhmä (paikka, aika, sää, laiteasetukset). Tallenteet tallennetaan johdonmukaisesti ja laadunvarmistusta suoritetaan toistettavuuden ja puhtauden takaamiseksi sekä jälkikäsittelyä varten.

Laitteet ja tiedostomuodot: Kenttääänityksessä käytetään kannettavia äänentallentimia, mikrofoneja (esineistöä ja ympäristöääniä varten), GPS-laitteita ja mahdollisesti dataloggereita. Tallennetut tiedostot voivat olla äänitteitä WAV- tai FLAC-muodossa sekä sensoritiedot CSV- tai JSON-formaatteina. Metatietoja säilytetään sekä tiedosto- että arkistotasolla, jotta tutkimus on toistettavissa ja vertailtavissa.

Historia ja terminologia: Termiä esiintyy pääasiassa suomenkielisessä alan kirjallisuudessa ja käytännön kenttätöissä; sitä voidaan kutsua myös kenttääänitykseksi tai kenttä-tallennukseksi. Kenttääänitys on kehittynyt digitaalisen tallennuksen ja metadatakäytäntöjen myötä.