kasviruokkien

Kasviruokkien, eli kasveihin infektoivien virusten, ryhmä koostuu pienikokoisista ei-solukaltaisista patogeeneistä. Genominsa on RNA tai DNA, ja ne replikoituvat vain isäntäsolussa. Useimmat kasviruokot ovat kapsidin ympäröimiä eivätkä omaa lipidikalvoa. Ne leviävät pääasiassa kasveja kuljettavien vektorien välityksellä sekä mekaanisella vahingoittuneen kudoksen kautta. Taudit voivat ilmetä mosaikkina, epämuodostumina sekä satoon ja laatuun liittyvinä menetyksinä.

Luokitus perustuu genomiin ja replikaatiotapaan. RNA-virukset voivat olla +ssRNA tai dsRNA, DNA-virukset dsDNA tai ssDNA. Monet ryhmät, kuten geminivirukset, ovat DNA-viruksia; toiset ovat erimuotoisia RNA-viruksia. Tämä vaikuttaa sekä viruksen elinkaaren kulkuun että isäntäkasvin vastustuskykyyn sekä hallintaan.

Leviäminen tapahtuu tyypillisesti hyönteisten, kuten kirvojen, välityksellä sekä mekaanisesti vaurioituneen kudoksen kautta. Osa viruksista siirtyy siemenissä tai siitepölyssä. Tämä monimutkaistaa torjuntaa ja valvontaa, ja alueelliset riskitekijät voivat vaihdella.

Oireet vaihtelevat lajista riippuen: mosaikki, lehden epämuodostumat, kooltaan pienentyminen ja kasvuvasen hidastuminen. Oireet eivät yksinään riitä varmistukseen, joten diagnoosi perustuu laboratoriotesteihin kuten ELISA ja RT-PCR sekä sekvensointiin.

Torjunta ja hallinta perustuvat vastustuskykyisten lajikkeiden käyttöön, puhtaaseen siemeneen, karanteeniin sekä vektorien hallintaan (hyönteissuojaus, biologinen torjunta). Hygienia ja viljelymenetelmät pienentävät leviämisriskejä, ja säännöllinen valvonta tehostaa taudinhallintaa.