RNAviruksia

RNAvirukset ovat viruksia, joiden geneettinen materiaali on RNA sen sijaan, että se olisi DNA. Ne voivat olla yksijuosteisia (ssRNA) tai kaksijuosteisia (dsRNA), ja niiden genomi voi olla segmenteeritty tai ei-segmenteeritty. Osa RNA-viruksista käyttää käänteismuunnosta osana elinkaarttaan (retrovirukset), jolloin RNA muunnetaan DNA:ksi isäntäsolun genomissa. Baltimorein luokitus jaottelee RNA-virukset sen mukaan, miten niiden RNA replikoidaan ja tulkitaan proteiineiksi.

Replikaatio tapahtuu useimmiten isäntäsolun sytoplasmassa. Positiivisen sense RNA-virukset voivat toimia suoraan mRNA:na proteiinien tuottamiseksi, kun taas negatiivisen sense RNA-virukset on ensin kopioitava positiiviseksi RNA:ksi käännöksen aloittamiseksi. dsRNA-virukset tuottavat usein positiivisen RNA:ta ennen proteiinien tuotantoa. RNA-virusten replikaatioon liittyvä virheherkkyys johtaa korkeaan mutaatio- ja evoluutiovauhtiin, mikä vaikuttaa sekä virusten monimuotoisuuteen että rokotteiden ja antiviraalien kehittämiseen.

Rakenteelta RNA-virukset voivat olla enveloped- eli lipidivaippaisia tai naked- eli ilman vaippaa. Elinkaari alkaa kiinnittymisellä solun reseptoreihin, seuraa solukalvon kautta tapahtuva sisäänotto, RNA vapautuu, proteiinientsyytit tuotetaan, replikaatio ja lopulta virionien kokoaminen sekä vapautuminen isäntäsolusta.

Esimerkkejä merkittäviä RNA-viruksia ovat influenssavirukset (negatiivissense, enveloped, segmentoitunut RNA), koronavirukset (positiivisen sense, enveloped) sekä rhinovirukset ja monet picornavirukset (positiivisen sense, naked). Retrovirukset kuten HIV käyttävät käänteiskopiointia muuntaakseen RNA:n DNA:ksi.

RNA-virusten tutkimus keskittyy replikaation mekanismeihin, immuunivasteisiin sekä rokotteiden ja antiviraalien kehittämiseen, ja valvonta sekä epidemiologinen seuranta ovat keskeisiä torjuntakeinoja.