isäntäkasvin

Isäntäkasvi on kasvi, joka tarjoaa elinympäristön ja ravinnon toiselle eliölle. Termiä käytetään erityisesti, kun kyseessä on parasiittiset kasvit, taudinaiheuttajat tai tuholaiset, jotka tarvitsevat isäntäkasvia selviytyäkseen, kasvaakseen tai lisääntyäkseen.

Parasiittiset kasvit tarttuvat isäntäkasviin haustoreiden avulla, jotka yhdistävät parasiittisen organismin isäntäkasvin johtojärjestelmään. Tämän kautta siirtyvät sekä vesi että ravinteet sekä joskus sokereita. Isäntäkasvit voivat olla obligaatit (pakollisesti isäntäkasvin varassa) tai fakultatiiviset (selviytyvät ilman isäntäkasvia, mutta hyötyvät siitä). Esimerkkejä parasiittisista kasveista ovat Orobanche- ja Cuscuta-lajit.

Isäntäkasvien rooli ulottuu ekologiasta maatalouteen: ne voivat määrätä parasiittien levinneisyyden ja vaikuttaa kasvien terveyteen sekä satoon. Tunnistus ja hallinta ovat tärkeitä viljelykasvissa, ja ne voivat sisältää kasvilajikkeiden valintaa, isäntäkasvien kartoittamista sekä kulttuuri- tai kemiallisia torjuntatoimenpiteitä.

Isäntäkasvi-käsite koskee myös taudinaiheuttajia ja tuholaisia laajemmin: patogeenit ja haitalliset organismit tarvitsevat usein isäntäkasvia siirtääkseen tartunnan. Ymmärrys isäntäkasvin roolista on oleellinen sekä luonnontieteissä että maatalouden torjuntatoimissa.