karbonointia

Karbonointi, tai karbonointi, on yleistermi, jolla viitataan prosesseihin, joissa hiili tai hiiltä sisältäviä yhdisteitä muodostuu, siirtyy tai reagoidaan materiaalissa. Sitä käytetään useilla aloilla eri merkityksissä.

Yleisimpiin konteksteihin kuuluvat:

- Karbonoituminen (carbonization): orgaanisen materiaalin lämpötilassa noin 400–800°C hapettomassa tilassa tapahtuva hajoaminen, jonka tuloksena syntyy hiiltä sisältäviä jälkituotteita (char) sekä haihtuvia yhdisteitä. Prosessia hyödynnetään esimerkiksi puusta ja biomassasta saatavien hiili- tai aktivoitujen hiilien tuotannossa sekä biocharin valmistuksessa.

- Karburointi (metal treatment, carburization): metallurgiassa hiili diffundoituu teräkseen korkeissa lämpötiloissa hiilenlähteestä kaasuna tai kiinteänä karbonivarahana. Tuloksena on pinnallinen hiilikerros, joka parantaa lujuutta ja kovuutta. Tyypillisiä prosessiparametreja ovat lämpötilat noin 900–1000°C sekä pitkät kuumentamis- ja jäähdytysajat.

- Betonin karbonointi: rakennusmateriaalien kontekstissa CO2 reagoi sementin Ca(OH)2 kanssa ja muodostaa CaCO3, jolloin betonin alkalinitaatio laskee. Prosessi etenee ilmakehässä ja voi lisätä terästen korroosioriskiä.

- Elintarvikkeet ja juomat: karbonointi tarkoittaa hiilidioksidin liuottamista nesteeseen, jolloin juomaan syntyy kuplivuutta ja virkistävä vaikutus.

Karbonointi on laaja käsite, jolla on sekä sovelluksia että rajoituksia riippuen kontekstista ja alkuperäisestä tavoitteesta.