karboksylaasien

Karboksylaaasien yleisnimi viittaa orgaanisiin hapoihin, joissa tunnusomainen ryhmä on karboksyyliryhmä -COOH. Yleinen kaava on R-COOH, jossa R on millainen tahansa orgaani ryhmä. Karboksylaasit muodostuvat usein hapetuessaan sekä happen, mutta niitä voidaan valmistaa myös monella muulla menetelmällä.

Karboksyylihappojen hapon luonne on heikko, ja ne paljastuvat suhteellisen vahvoiksi suoloiksi vasta emäksisessä ympäristössä. Vesiliuoksissa niiden pH-arvo ja pKa-arvo ovat tyypillisesti noin 4–5, mikä selittää niiden taipumuksen muodostaa carboxylate-ioneja (R-COO−) emäksisissa olosuhteissa. Carboxylate-ioni on resonance-stabiili, mikä osaltaan vahvistaa happoa heikkona ja stabiloi saatua suolaa.

Käytännön ominaisuuksissa karboksylaasit voivat muodostaa useita tärkeitä yhdisteitä: estereitä Fischer-esterifikaatiossa alkoholin ja happojen reagointi vahvan katalyysin avulla; reaktio happojen kanssa emästen (emäksistä prosessia kutsutaan saippuaksi, jolloin muodostuu natrium- tai kaliumsuoloja) sekä monia muita suurreaktioita kuten acyyl- ja selektiiviset korvaukset. Karboksylaasien pelkistäminen, oksidoituminen ja pelkistetty pelkistys voivat johtaa saamisiin kuten aldehydit, ketonit tai primaariset alkoholit.

Esimerkkejä yleisistä karboksylaaseista ovat etikkahappo (CH3COOH), formiahappo (HCOOH) ja benezoiinihappo (C6H5COOH). Biologisessa kontekstissa rasvahapot ja aminohappojen karboksyyliryhmä sekä monien biomolekyylien rakennusaine vaikuttavat laajasti elintoimintoihin.

Turvallisuus: karboksylaasit ovat yleisesti korroosiivisia ja voivat ärsyttää ihoa sekä silmiä. Niiden käsittely vaatii asianmukaisia turvatoimia.