kamerapohjaisuus

Kamerapohjaisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan toimintatapaa tai järjestelmäkokonaisuutta, jossa kamerat toimivat ensisijaisena havaintojen tai mittausten lähteenä. Kameradata voi olla tavallista 2D-kuvaa, väri- tai syvyystietoa, sekä monikamerajärjestelmissä käytettyjä syvä- tai 3D-kuvia. Kamerapohjaisuus voi viitata sekä yksittäisen kameran käyttöön että usean kameran kaltaiseen järjestelmään, jossa visuaalinen informaatio voidaan tulkita sekä itsenäisesti että yhdessä muiden sensorien kanssa.

Etymologisesti termi rakentuu sanoista kamera ja pohjaisuus, jossa jälkimmäinen ilmaisee perustaa tai periaatetta. Kamerapohjaisuutta käytetään laajasti tekniseltä vaikutusalaltaan, ja sen merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan. Se voi tarkoittaa havaintojen keräämistä pelkästään kameran avulla tai kameran olevan tärkein, mutta ei välttämättä ainoa, mittaus- ja päätöksentekoprosessissa.

Sovellusalueet kattavat muun muassa robotiikan, automaation, kuluttajatekniikan ja näiden oheisjärjestelmät. Esimerkkejä ovat robottien navigointi ja objektien tunnistus, älypuhelimien ja lisätyn todellisuuden laitteiden visuaalinen käyttö, turvallisuus- ja laadunvalvontajärjestelmät sekä etädiagnostiikka terveydenhuollossa. Kamerapohjaisuus täydentyy usein muiden sensorien, kuten syvyys- tai kantama-anturien, kanssa sensorifuusiossa parantaen luotettavuutta.

Edut ovat visuaalisen tiedon rikkautta ja joustavuutta, kustannustehokkuutta sekä laajenevan soveltuvuuden rul- ja nopeatekoisissa sovelluksissa. Haasteet puolestaan liittyvät valaistusolosuhteisiin, näköpiirin peittymiseen, tietojenkäsittelyn vaatimuksiin sekä yksityisyyden suojan ja turvallisuuden kysymyksiin. Kamerapohjaisuus tunnetaan osana laajempaa sensorifuusiota, jossa visuaalinen tieto yhdistetään muiden mittausmenetelmien kanssa luotettavien päätösten tukemiseksi.