valaistusolosuhteisiin

Valaistusolosuhteet ovat tilan valoisuuden ominaisuuksia, joita syntyy sekä luonnollisesta päivänvalosta että keinovalosta. Ne käsittävät valon määrän, laadun ja jakautumisen sekä sitä, miten valo vaikuttaa näkyvyyteen, mukavuuteen ja suorituskykyyn.

Keskeisiä käsitteitä ovat valaistusvoimakkuus (lux), joka mittaa valon määrää työpinnan tasolla; värilämpötila (Kelvin) sekä värintoistoindeksi (CRI), jotka kuvaavat valon laatua ja värejä. Lisäksi huomioidaan häikäisy, valon tasaisuus ja vilkkuminen (flicker), jotka vaikuttavat näkemisen mukavuuteen.

Valaistusolosuhteita voidaan mitata lux-mittarilla ja arvioida standardien mukaan. Eurooppalaiset ohjeet, kuten EN 12464-1, tarjoavat tilakohtaisia suosituksia suoritus- ja laadullisille vaatimuksille. Lisäksi käytetään päivittäisen valon huomioimista ja säätömahdollisuuksia daylight-factor -lähestymistavan kautta.

Soveltaminen riippuu tilan käyttötarkoituksesta. Toimistotiloissa työmukavuuden takaamiseksi suositellaan noin 300–500 lux työpinnan tasolla; lukemiseen 500 lux tai enemmän. Käytävien ja aulojen valaistus on yleensä kevyempi, noin 100–200 lux. Ulkovalaistus huomioi turvallisuuden ja ympäristövaikutukset.

Valaistus suunnitellaan huomioiden energiatehokkuus, käyttäjäkohtaiset tarpeet sekä mahdollisuus säätöön. Automaatio ja liiketunnistus voivat helpottaa tilan mukaan sopeutumista, ja päivänvalon hyödyntäminen sekä circadian-ystävällinen valaistus voivat tukea hyvinvointia ja työtehoa.