valoisuuden

Valoisuus on yleistermi valon määrän tai koetun kirkkauden tasosta. Se kattaa sekä fyysiset suureet että aistinvaraisen kokemuksen, ja eri konteksteissa sillä voidaan viitata sekä objektiivisesti mitattuun määrään että subjektiiviseen kirkkauden kokemukseen.

Fysiikassa valoisuutta mitataan useilla suureilla. Valovirta (luminous flux, lm) kuvaa valon kokonaismäärää, jonka lähde säteilee ympäristöön. Luminanssi (luminance, cd/m^2) kuvaa valon kirkkautta suhteessa pintaan. Kirkkaus on arkikielessä koettu voimakkuus, ja sitä voidaan kuvata myös valaistuksella mittaamalla sitä valon määrää, joka osuu tietyn pinta-alan päälle, eli illuminance, jonka yksikkö on lux (lx).

Tähtitieteessä luminoisuus tarkoittaa lähteen todellista energiantuotantoa ajassa, sen sisäistä kirkkautta. Luminoisuus määritellään energian määränä per aikayksikkö (dE/dt) ja se on riippumaton lähteen etäisyydestä. Havaittu kirkkaus sen sijaan riippuu sekä luminoisuudesta että etäisyydestä; suhteessa havaittu valovirta noudattaa karkeasti F = L/(4πd^2).

Valoisuudella on keskeinen rooli sekä teknisissä sovelluksissa—valon suunnittelu, kuvaaminen ja energiatehokkuus—että tutkimuksessa, kuten tähtitieteessä, jossa luminoisuus kertoo kohteiden todellisesta energianlähteestä. Ymmärrystä vahvistaa sen ja havaittavan kirkkauden välinen yhteys sekä kontekstuaaliset tekijät, kuten ympäristö ja katselukulma.