kalkkikasveilla

Kalkkikasveilla tarkoitetaan kasveja, jotka kasvavat luonnostaan kalkkipitoisilla, emäksisillä mailla. Nämä kasvit ovat sopeutuneet elämään maaperässä, jossa kalkkipitoisuus on korkea, usein yli 10 prosenttia. Kalkkikasvit ovat yleisiä esimerkiksi karstimaastoissa, kuten luolissa, kallioilla ja kalkkikivikankareilla, joissa maaperä on usein kovaa ja ravinnepitoinen.

Kalkkikasvien elinympäristö vaatii erityisiä sopeutumismekanismeja. Niiden juuristo voi olla syvä ja haarova, jotta ne pystyvät imeytymään ravinteita kovaa maaperää läpäisemällä. Joillakin lajeilla on myös erityisiä juurakkoja tai juurikarvoja, jotka auttavat ravinteiden imeytymisessä. Kalkkikasvit ovat usein kestäviä kuivuudelle ja voivat selviytyä äärimmäisistä olosuhteista, kuten kuumista auringonpaisteista tai lyhyistä kasvukaudista.

Suomessa kalkkikasveja esiintyy lähinnä eteläisissä ja lounaisissa osissa, kuten Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Tunnettuja kalkkikasveja ovat esimerkiksi kalkkikukka (*Androsace villosa*), kalkkikukkainen lehtokki (*Saxifraga calcicola*), kalkkikukkainen kämmekkä (*Dactylorhiza incarnata*) ja kalkkikukkainen lehtokki (*Saxifraga aizoides*). Monet näistä lajeista ovat uhanalaisia ja niiden elinympäristöjen suojelu on tärkeää.

Kalkkikasvien kasvattaminen puutarhassa vaatii kalkkipitoisen maaperän, kuten kalkkikiven tai kalkkijauheen lisäämistä. Niiden hoitoon kuuluu riittävä valaistus ja kuivahko maaperä, sillä liiallinen kosteus voi haitata niiden kasvua. Kalkkikasvit ovat myös arvostettuja maisemakasveja, koska niiden kukat ja lehdet tarjoavat ainutlaatuisen kauneuden ja monimuotoisuuden.