kalkaisut

Kalkaisut on yleistermi, joka kuvaa kalsium- ja muiden suolojen kertymiä eri ympäristöissä ja konteksteissa. Ilmiöä käytetään kuvaamaan sekä biologisia että geologisia ja teollisia prosesseja, joissa kalsiumin osuus on keskeinen. Eri aloilla kalkaisut voivat viitata sekä kiteytyneisiin suolaesiin että termisiin muutoksiin.

Lääketieteessä kalkaisut tarkoittavat kalsiumsuolojen kertymiä kudoksiin tai elimiin. Ne voivat olla dystrofisia (jostakin kudoksesta riippumattomia) tai metabolisia (ylempien aineenvaihduntaparametrien seurauksena). Kalkaantuneet alueet näkyvät usein radiologisissa tutkimuksissa ja voivat vihjata tulehduksia, vammoja tai muita pitkän aikavälin ilmiöitä. Erityisesti rinnoissa ja pehmytkudoksissa mikro- tai makrokalkaisut voivat olla diagnostisia havaintoja.

Geologiassa kalkaisut viittaavat kalsiumsuolojen saostumiseen kivetissä ja sedimenteissä, usein kalsiumkarbonaatin muodossa. Tällaiset kerrostumat voivat syntyä vesien vaikutuksesta karstialueilla, meren ja järvien sedimentaatiossa sekä diagenesin seurauksena. Kalkkikivi, dolomiitti ja muut karbonaattiset kivilajit ovat esimerkkejä geologisista kalkaistuista muodostumista.

Teollisuudessa kalkaisu tarkoittaa kalkin valmistusprosessia, erityisesti kalkinnon eli calcinationin polttoa, jossa kalsiumkarbonaatti muuttuu kalsiumhongiksi (quicklime) ja hiilidioksidiksi. Prosessia hyödynnetään rakennusteollisuudessa, terästuotannossa ja vedenkäsittelyssä. Lisäksi vesijärjestelmissä voi esiintyä kalkkisaostumia, kun kalsium- ja bikarbonaattisuolat saostuvat lämmön ja paineen vaikutuksesta, muodostaen limescale-kerrostumia.