kalsiumkarbonaatin

Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) on yleinen epäorgaaninen yhdiste, joka esiintyy luonnossa useissa muodoissa. Päämineraalit ovat calcite ja aragonite, joilla on erilainen kiteinen rakenne, mutta sama kemiallinen koostumus. Luonnossa sitä muodostuu sekä sedimentaarisissa että biogeenisissä prosesseissa.

Kalsiumkarbonaattia esiintyy runsaana kalkkikivessä ja marmoriassa, sekä biologisissa rakenteissa kuten simpukoiden, merisiilien ja korallien kuorissa ja skeleteissä. Biogeeniseksi kertymäksi se voi muodostaa suuria sedimenttikerrostumia. Marmori on kalkkikiven metamorfinen muoto, jossa kal ksiumkarbonaattikiteet ovat uudelleenjärjestäytyneet.

Ominaisuudet: kalsiumkarbonaatti on valkoinen, haju- ja mauttamaton kiinteä aine. Se on käytännössä liukenematon veteen, mutta reagoi happojen kanssa ja liukenee tuottaen suoloja sekä hiilidioksidia. Esimerkiksi CaCO3 reagoi suolahapon kanssa: CaCO3 + 2 HCl -> CaCl2 + CO2 + H2O. Kalkk visuus ja aragonite ovat kiinteä, mutta niillä on erilaiset kiteiset rakenteet.

Käyttö ja tuotanto: teollisuudessa kalsiumkarbonaattia louhitaan kalkkikivestä. Polttamalla CaCO3 saadaan kalsiumoksidia (CaO) ja edelleen veden kanssa Ca(OH)2, jota käytetään rakennusteollisuudessa, sementtien tuotannossa sekä maaperän kalkituksessa. Sillä on laajoja täyteaine- ja lisäainekäyttöjä paperin, muovien ja maalien teollisuudessa, sekä elintarvikkeissa ja lääkkeissä (esimerkiksi kalsiumin lähteenä ja antasidina).

Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat liittyvät louhinnan ja jalostuksen vaikutuksiin sekä jätteen käsittelyyn; kalsiumkarbonaatti itsessään on suhteellisen vähän toksinen, mutta siihen liittyvät prosessit voivat vaikuttaa ekosysteemeihin.