kaiuttuvuus

Kaiuttuvuus on suomalainen termi audiotekniikassa, jota käytetään kuvaamaan kaiuttimien tai äänentoistojärjestelmän kykyä tuottaa ääntä tietyn voimakkuuden ja laadun rajoissa. Se kattaa sekä äänenpaineen tason että sen, miten tehokkaasti järjestelmä muuntaa sähköisen signaalin akustiseksi tuloksesi. Kaiuttuvuuden arviointi perustuu yleensä kahdelle tasolle: teknisiin spekseihin, kuten tehon ja herkkyyden mittauksiin, sekä taajuusvasteeseen, joka havainnollistaa, kuinka tasaisesti eri taajuudet toistuvat.

Tehontuotto kertoo, kuinka paljon äänenpaine nousee, kun syöttöä lisätään, ja herkkyys määrittelee SPL:n tietyllä syötöllä tietyssä etäisyydellä (yleisesti 1 W/1 m). Todellinen kuulokokemus riippuu kuitenkin myös taajuusvasteesta, säröistä ja kokonaisjärjestelmän toiminnasta. Kaiuttuvuuteen vaikuttavat sekä kaiuttimen tekniset ominaisuudet (kuten elementtien konfiguraatio, kotelon suunnittelu, suuntaavuus) että kuunteluympäristön akustiikka.

Tilassa koettu kaiuttuvuus määräytyy lisäksi huoneen koon, muotojen, materiaalien ja taustamelun sekä heijastusten perusteella. Siksi kaiuttuvuuden optimointi on usein tasapainottelua laitteen, tilan ja kuuntelutapojen välillä. Parantaminen voi tarkoittaa oikeaa kaiuttimien sijoittelua, akustisten hoitojen käyttöä, sopivan vahvistimen valintaa sekä signaaliprosessointia (esim. taajuuskorjausta tai jakosuotimia).