kahjustusriski

Kahjustusriski on termi, jota käytetään kuvaamaan mahdollisuutta, että ihmiselle aiheutuu haittaa tai vahinkoa. Se syntyy, kun vaarat ovat olemassa ja ihmiset voivat altistua niille esimerkiksi työssä, liikenteessä tai jokapäiväisessä elämässä. Riski määritellään usein todennäköisyyden ja seurauksen tulona.

Riskinarvioinnin tavoitteena on tunnistaa ja arvioida kahjustusriskejä sekä määrittää toimenpiteet niiden hallitsemiseksi. Prosessi voi sisältää vaarojen tunnistamisen, altistumisen arvioinnin, riskin luokittelun sekä toimenpiteiden suunnittelun. Tuloksena syntyy priorisointi siitä, mihin riskeihin kohdistetaan toimenpiteet.

Kahjustusriskejä esiintyy monilla alueilla. Esimerkkejä ovat liukastuminen ja kompastuminen työtiloissa, koneiden puristus- tai leikkausvaarat, raskas nosto ja toistuva rasitus, kemialliset altisteet sekä melu ja huono ilmanlaatu. Riippuen kontekstista riskit voivat ulottua sekä fyysisiin että biologisiin tai kemiallisiin haittoihin.

Riskiä voidaan pienentää noudattamalla riskin hallinnan hierarkiaa: poistaminen tai välttäminen, korvaaminen vähemmän haitallisella vaihtoehdolla, tekniset ratkaisut, organisatoriset toimenpiteet sekä henkilökohtaiset suojelutoimenpiteet. Lisäksi altistumista voidaan vähentää koulutuksella, ohjeistuksella, työjärjestelyillä sekä säännöllisillä tarkastuksilla ja mittauksilla.

Suomessa kahjustusriskejä hallitaan ensisijaisesti riskinarvioinnin kautta. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajia arvioimaan ja hallitsemaan työpaikoilla esiintyviä vaaroja. Kansainvälisesti käytetään standardeja ja ohjeistuksia, kuten ISO- ja EU-direktiivit turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi.