kaavoitusasioihin

Kaavoitusasioihin liittyy suunnittelua ja päätöksentekoa, jolla määrätään, miten maa-alueita ja vesistöjä käytetään sekä rakennetaan. Suomessa kaavoitus koskee pääasiassa kunnallista hallintoa ja sen tavoitteena on ohjata yhdyskunnan toimintojen sijoittamista, asuttavuutta, palveluiden järjestämistä sekä ympäristötekijöiden huomioimista.

Lakiperusta ja vastuut. Kaavoitus perustuu Maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL), joka määrittelee suunnittelun velvollisuudet, menettelyt ja kaavojen sisällön. Kunnat laativat ja hyväksyvät yleiskaavat ja tarvittaessa osayleiskaavat sekä asemakaavat, jotka osoittavat tonttien käyttöä, rakentamisen periaatteita sekä rakennusoikeuksia. Maankäyttöä ohjaavat myös valtakunnalliset ja alueelliset alue- ja ympäristöarvot sekä kestävyysperusteet.

Prosessi. Kaavoitusprosessiin kuuluu aloitus, suunnittelukunnan tai kaavoitusviraston työ, suunnitelmien nähtävillä pitäminen ja lausunnot viranomaisilta sekä osallisilta. Tämän jälkeen laaditaan suunnitteluvaihe ja esitys kunnalle, joka päättää hyväksymisestä. Hyväksytty kaava sitoo alueen myöhempiä rakentamis- ja käyttöpäätöksiä, ja yksittäiset rakennuslupapäätökset perustuvat siihen. Päätöksistä voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen.

Tyypit suunnitelmat. Yleiskaava tarjoaa yleispiirteisen osoituksen koko suuralueen käytöstä ja liikenneverkosta. Asemakaava on yksityiskohtaisempi ja määrittää tonttien käyttötarkoitukset sekä rakentamisen tekniset ehdot. Osayleiskaava kattaa osan kuntaa. Erityisiä kaavatyyppejä voivat olla ranta-asemakaavat ja muut suojelu- tai erityisalueiden suunnitelmat.

Kaavoitusasioihin liittyy hallinnollisia päätöksiä, suunnittelustrategioita ja säädöksiä, jotka muovaavat kaupungin kehitystä, tonttien arvoja sekä ympäristö- ja kestävyystavoitteita. Aluekehitys on jatkuvasti muuttuvaa politiikan, väestön ja ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimista.