käyttäytymispsykologian

Käyttäytymispsykologia, tunnettu myös behaviorismina, on psykologian suuntaus, joka keskittyy havaittavan käyttäytymisen tutkimiseen. Sen keskeinen ajatus on, että psykologian tulisi tutkia vain niitä ilmiöitä, jotka voidaan objektiivisesti havainnoida ja mitata. Mielen sisäisiä prosesseja, kuten ajatuksia tai tunteita, pidetään vaikeasti tutkittavina ja usein täysin merkityksettöminä psykologisen analyysin kannalta. Käyttäytymispsykologian perustana on ajatus, että kaikki käyttäytyminen on opittua ja muovautuu ympäristön ärsykkeiden ja niiden seurausten kautta.

Keskeisiä käsitteitä käyttäytymispsykologiassa ovat klassinen ehdollistuminen ja operantti ehdollistuminen. Klassisessa ehdollistumisessa, jonka tunnetuin edustaja on Ivan Pavlov, opitaan yhdistämään neutraali ärsyke aiemmin automaattisen reaktion laukaisevaan ärsykkeeseen. Esimerkiksi koira oppii yhdistämään kellon äänen ruokaan ja alkaa kuolata pelkästä kellon soimisesta. Operantissa ehdollistumisessa, jota kehitti erityisesti B.F. Skinner, käyttäytymisen todennäköisyyttä muutetaan sen seurauksilla. Palkinnot lisäävät käyttäytymisen esiintymistä, kun taas rangaistukset vähentävät sitä. Käyttäytymispsykologialla on ollut merkittävä vaikutus moniin käytännön sovelluksiin, kuten opetusmenetelmiin, terapiaan ja eläinten koulutukseen. Vaikka moderni psykologia on laajentunut kattamaan myös kognitiivisia prosesseja, käyttäytymispsykologian periaatteet ovat edelleen keskeisiä monilla psykologian aloilla.