Käyttäytymispsykologia

Käyttäytymispsykologia, tunnettu myös behaviorismina, on psykologian koulukunta, joka keskittyy havaittavan käyttäytymisen tutkimiseen. Sen keskeinen ajatus on, että psykologian tulisi tutkia vain niitä ilmiöitä, jotka voidaan objektiivisesti havainnoida ja mitata. Mielen sisäisiä tiloja, kuten ajatuksia ja tunteita, pidetään yleensä liian subjektiivisina ja vaikeasti tutkittavina.

Behaviorismin juuret ovat 1900-luvun alussa, ja sen merkittävin edustaja on yhdysvaltalainen psykologi John B. Watson. Myöhemmin B.F. Skinnerin työt muovasivat merkittävästi behaviorismin suuntaa. Keskeisiä käsitteitä behaviorismissa ovat ehdollistuminen, sekä klassinen että operantti. Klassinen ehdollistuminen, jonka tunnetuin esimerkki on Ivan Pavlovin koirakokeet, liittyy ärsykkeiden ja reaktioiden yhdistämiseen. Operantti ehdollistuminen puolestaan tutkii, miten käyttäytymiseen vaikuttavat sen seuraukset, kuten palkkiot ja rangaistukset.

Behaviorismin mukaan ihminen oppii käyttäytymismalleja ympäristöstä saadun palautteen perusteella. Tämä näkökulma on ollut erittäin vaikutusvaltainen esimerkiksi opetuksessa, terapiassa ja eläinten koulutuksessa. Vaikka behaviorismi onkin saanut kritiikkiä siitä, että se jättää huomiotta kognitiiviset prosessit, sen periaatteita sovelletaan edelleen monilla psykologian ja käyttäytymistieteiden aloilla.