käyttäytymispsykologiassa

Käyttäytymispsykologia, tunnettu myös behaviorismina, on psykologian suuntaus, joka keskittyy havaittavan käyttäytymisen tutkimiseen. Sen keskeinen ajatus on, että psykologian tulisi tutkia vain niitä ilmiöitä, jotka voidaan objektiivisesti havainnoida ja mitata. Mielen sisäiset tapahtumat, kuten ajatukset ja tunteet, jätetään usein tutkimuksen ulkopuolelle, koska niitä ei voida suoraan todentaa. Behaviorismin perusteita kehittivät merkittävästi Ivan Pavlov, John B. Watson ja B.F. Skinner.

Ivan Pavlovin klassinen ehdollistuminen kuvaa prosessia, jossa neutraali ärsyke yhdistetään ehdottomaan ärsykkeeseen, jolloin neutraalista ärsykkeestä tulee ehdollinen ärsyke, joka laukaisee ehdollisen reaktion. John B. Watson korosti ympäristön merkitystä ihmisen käyttäytymisen muotoutumisessa ja esitti, että lähes minkä tahansa lapsen voi kouluttaa mihin tahansa ammattiin riippumatta hänen luontaisista taipumuksistaan. B.F. Skinner puolestaan tutki operanttia ehdollistumista, jossa käyttäytymistä muokataan palkkioiden ja rangaistusten avulla. Positiivinen vahvistaminen lisää todennäköisyyttä tietyn käyttäytymisen toistumiselle, kun taas negatiivinen vahvistaminen ja rangaistukset vähentävät sitä.

Vaikka käyttäytymispsykologia on antanut merkittävän panoksen psykologian kehitykseen ja tarjonnut tehokkaita menetelmiä esimerkiksi terapiassa ja opetuksessa, sitä on myös kritisoitu sen liian yksipuolisesta näkökulmasta ihmisyyteen. Nykyään behavioristisia periaatteita yhdistellään usein muihin psykologian suuntauksiin, kuten kognitiiviseen psykologiaan, luoden laajempaa ymmärrystä ihmisen toiminnasta.