käännöstekniikasta

Käännöstekniikka tarkoittaa kääntäjän käyttämien keinojen ja menetelmien kokonaisuutta, joiden avulla lähdetekstin merkitys, tyyli ja kulttuurinen konteksti siirretään kohdekieleen. Se muodostaa keskeisen osan käännöksen suunnittelua ja toteutusta sekä teorian että käytännön välisessä suhteessa. Tavoitteena on luoda kohdetekstille toimiva ja uskottava vastine, joka palvelee kohdeyleisön ymmärrystä.

Käännöstekniikkaa jaetaan usein lähde- ja kohdekeskeisiin näkökulmiin. Lähdetekstiin keskittyvä lähestymistapa pyrkii säilyttämään sanojen ja lauseiden alkuperäisen ilmaisun, kun taas kohdeyleisöä varten suunnattu lähestymistapa kiinnittää huomiota luettavuuteen, kulttuurisopivuuteen ja viestin asialliseen vaikutukseen. Käytännössä kääntäjä tekee usein kompromisseja näiden tavoitteiden välillä.

Yleisiä käännöstekniikoita ovat sananmukainen käännös sekä kalkaus eli kalqueja, jolloin ilmaisut jäljentävät alkuperäisen sanamuodon rakenteita. Transpositio (sanaluokan tai syntaktisen rakenteen muutos), modulaatio (ilmaisun merkitys muuttuu) sekä ekvivalenssi, jonka tavoitteena on löytää kohdekieleen kulttuurisesti vastaava ilmaisu. Kulttuurinen adaptiointi ilmenee domestikaationa tai ulkomaanistamisena (foreignization), riippuen siitä, miten vahvasti lähdekulttuurin piirteet pidetään esillä. Tekniikoiden valinta riippuu tekstin genrestä, tavoitteista ja kohdeyleisön odotuksista.

Käännöstekniikka kehittyy jatkuvasti, erityisesti digitalisaation ja monimuotoisen viestinnän myötä, jolloin kääntäjiltä vaaditaan yhä enemmän kontekstuaalista harkintaa ja luovaa soveltuvuutta.