järjestelmätekniikan

Järjestelmätekniikka on monitieteinen ala, joka keskittyy monimutkaisten järjestelmien suunnitteluun, integrointiin ja hallintaan koko niiden elinkaaren ajan siten, että sidosryhmien tarpeet täyttyvät rajoitusten puitteissa. Painopiste on kokonaisvaltaisessa ajattelussa sekä teknisten ja organisatoristen riippuvuuksien hallinnassa.

Alan kattama elinkaariprosessi sisältää muun muassa konseptin kehittämisen, vaatimusten hallinnan, järjestelmäarkkitehtuurin ja suunnittelun, integroinnin ja todentamisen, käyttöönoton, käytön, ylläpidon ja kierrätyksen tai uusimisen. Tavoitteena on tasapainottaa suorituskyky, kustannukset, riskit, aikataulu, turvallisuus ja kestävyys iteratiivisen kehittämisen ja vaihtoehtojen vertailun avulla.

Keskeisiä menetelmiä ovat mallintaminen ja simulointi, MBSE (mallipohjainen järjestelmätekniikka), vaatimusten hallinta, järjestelmäarkkitehtuurin viitekehyksien soveltaminen, riskin ja luotettavuuden analysointi sekä konfiguraationhallinta. Kansainväliset standardit ja ohjeistukset, kuten ISO/IEC/IEEE 15288 sekä INCOSE:n suositukset, tarjoavat prosesseja ja parhaita käytäntöjä elinkaaren hallintaan.

Sovelluskohteita ovat ilmailu ja avaruus, autoala, energia, tieto- ja viestintätekniikka, puolustus sekä valmistus. Alaa käsittelevät yliopistot ja tutkimuskeskukset, ja siinä korostuvat yhteistyö eri insinöörialojen kuten ohjelmisto-, mekaniikka-, sähkö- ja tuotantotekniikan kanssa. Järjestelmätekniikka pyrkii tuottamaan kestäviä ja sopeutuvia järjestelmiä, jotka täyttävät käyttäjien tarpeet halliten samalla monimutkaisuutta ja elinkaarikustannuksia.