itsearviointikyselyt

itsearviointikyselyt ovat systemaattisia kyselyjä, joissa yksilö arvioi omaa osaamistaan, suoriutumistaan tai käyttäytymistään kysymysten tai väitteiden sarjalla. Kysymykset noudattavat usein standardoitua rakennetta ja vastausvaihtoehdot voivat olla Likert-asteikkoja (esim. 1–5) tai muuta mitoitusta. Turhauttamatta yleiskenttää, ne voivat olla sekä digitaalisia että paperisia.

Käyttökohteita ovat koulutus ja oppiminen, henkilöstöhallinto (esim. urakehitys ja suorituksen itsearviointi), terveydenhuolto sekä tutkimus. Ne voivat toimia kehityksen työkaluna, mahdollistaa itsetuntemuksen sekä tukea oppilaan tai työntekijän henkilökohtaista suunnittelua. Itsearviointi voi täydentää ulkoisia arvioita, kuten ohjaajan tai esimiehen antamaa palautetta, ja osana laajempaa palaute- tai kehittämisprosessia.

Edut ovat itsetuntemuksen lisäys, kehityssuunnitelmien laadinnan tuki sekä mahdollisuus seurata muutoksia ajan mittaan. Haasteita ovat vastattujen vastauksien oikeellisuudesta johtuvat harhat, sosiaalisen paineen vaikutus sekä kulttuuri- tai kontekstuaaliset tekijät, jotka voivat muokata vastauksia. Luotettavuus ja validiteetti ovat tärkeitä, erityisesti kun kyselyjä käytetään päätöksenteon perusteina.

Suunnittelussa kannattaa selkeys: tarkat kysymykset, sopivat vastevaihtoehdot, ohjeistus ja mahdollisuus anonymiteettiin. Tulosten tulkinnassa voidaan käyttää vertailua muiden arvioiden kanssa ja kehitysalueiden konkretisointia. Tietosuoja ja eettisyys ovat keskeisiä: kerätty tieto käsitellään tarkoituksenmukaisesti, säilytetään luottamuksellisesti ja noudatetaan asiayhteyden mukaisia säädöksiä.