isotooppianalyysin

Isotooppianalyysi, eli isotooppien analyysi, on tieteellinen menetelmä, jolla tutkitaan aineen eri isotooppien suhteellisia määriä tai jakautumista. Isotopit ovat saman alkuaineen atomeja, joilla on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja. Tämä erilaisten neutronimäärien vuoksi isotoopeilla on hieman erilainen massa, ja ne voivat käyttäytyä kemiallisesti samankaltaisesti, mutta niillä on ainutlaatuisia fysikaalisia ominaisuuksia, kuten erilaiset ydinominaisuudet.

Isotooppianalyysissä hyödynnetään usein massaspektrometriaa, joka erottaa isotoopit niiden massan perusteella. Analysoimalla tiettyjen isotooppien, kuten hiilen (esim. 12C ja 13C) tai hapen (esim. 16O ja 18O), suhteita tutkijat voivat saada tietoa monenlaisista prosesseista. Menetelmää käytetään laajasti eri aloilla. Esimerkiksi geologiassa isotooppianalyysillä voidaan määrittää kivien ja mineraalien ikää tai selvittää veden alkuperää ja kiertokulkuja. Biologiassa sitä hyödynnetään ravintoverkkojen tutkimuksessa, eliöiden muuttoreittien selvittämisessä ja kasvien aineenvaihdunnan tutkimuksessa. Arkeologiassa isotooppianalyysi auttaa ymmärtämään muinaisten ihmisten ruokavaliota, asuinpaikkoja ja muuttoliikettä. Lisäksi menetelmää käytetään ympäristötutkimuksessa saastelähteiden tunnistamisessa ja ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Isotooppianalyysi on siis tehokas työkalu, joka tarjoaa syvällistä tietoa aineen historiasta ja alkuperästä.