intraspeciesgeneettisestä

Intraspeciesgeneettisestä vaihtelu viittaa lajin sisällä esiintyvään geneettiseen monimuotoisuuteen, eli yksilöiden DNA-sekvenssien eroihin. Tämä vaihtelu ilmenee erilaisten geenien ja alleelien kirjoina sekä pienissä ja suurissa rakenteellisissa variaatioissa kuten SNP-variantteja, indel- ja kopiorivimuutoksia sekä kromosomaalisia rearrangementteja.

Intraspeciesgeneettistä vaihtelua syntyy jatkuvasti mutaatioiden kautta, mutta sitä muokkaa myös uudelleenristeytyminen, geenivirtaus populaatioiden välillä sekä luonnollinen valinta ja geneettinen drift. Demografiset tekijät kuten populaatiokoot ja pullonkaulat voivat kasvattaa tai pienentää monimuotoisuutta.

Tutkimusmenetelmät pohjautuvat genomiikan ja populaatiogeometrian periaatteisiin: DNA-sekvensointi, SNP-genotyyppaus ja monimuotoisuuden tilastolliset mittarit sekä populaatioiden rakenteen mallinnus. Näitä käytetään muun muassa selvittämään sopeutumisen kohteita, kohdentamaan suojelun prioriteetteja sekä parantamaan lajien jalostusta ja kestävyyttä.

Intraspeciesgeneettinen vaihtelu on keskeinen tekijä evoluutiossa: se antaa lajille sopeutumiskyvyn ja vastustuskyvyn taudinaiheuttajille. Yleisesti ottaen suurin osa geneettisestä vaihtelusta esiintyy yksilöiden välillä saman populaation sisällä, eikä vain populaatioiden välillä.

Näiden tietojen hyödyntäminen on oleellista sekä luonnonvarojen suojelussa että maatalouden ja terveyden kannalta, kun pyritään säilyttämään geneettistä monimuotoisuutta ja käyttämään sitä kestävästi.