interjektiosta

Interjektiosta on suomen kielen kielitieteellinen termi, joka viittaa ablatiiviseen muotoon sanasta interjektio. Sitä käytetään lähinnä kielitieteellisissä teksteissä kuvaamaan tai viittaamaan interjektioon, ei arkisessa kielenkäytössä. Vähemmän yleisessä käytössä se auttaa merkitsemään, että keskitytään interjektion lähteeseen tai aiheeseen, josta puheessa viitataan.

Interjektio on sanaluokka, jolla ilmaistaan puhujan tunteita, reaktioita tai discoursen toimintoja. Ne ovat yleensä itsenäisiä lauseen syntaktisessa asemassa ja kirjoitetaan usein kaukaa huudahduksilla. Esimerkkejä suomalaisista interjektioista ovat oi, hei, vau, huh, jae, jaa, sekä muiden kielten vaikutteiset ilmaisut. Niiden tarkoitus on usein kiinnittää huomiota, osoittaa tunnesävyä, aloitettu vuorovaikutus tai yksinkertaisesti taittaa kieltä puheessa. Interjektiot voivat esiintyä sekä spontaanissa puheessa että kirjallisissa teksteissä puhekielisissä kohdissa, ja niihin liittyy usein huudahdusmerkki.

Käytännössä interjektiot ovat taivuttamattomia tai pieniä variaatioita; ne eivät kanna kieliopin lajityypillisiä taivutusmuotoja kuten verbejä tai substantiiveja. Kielitieteessä interjektiosta-termiä käytetään erityisesti kuvailtaessa tai luetteloinnin yhteydessä interjektioiden havaittavia piirteitä, kuten merkityksiä, käytön kontekstia ja suhdetta vuorovaikutukseen. Interjektiosta esiintyy sekä suullisessa että kirjoitetussa kielessä, ja sen ymmärtäminen kuuluu peruslähestymistapaan kielen ilmaisuiden luokittelussa.