Interjektiot

Interjektiot ovat kieliopillisesti oma sanaluokkansa, joka ilmaisee tunteen, reaktion tai huudahduksen. Niiden päätehtävä on välittää puhujan tuntemuksia tai tilannesidonnaista suhtautumista ilman tarvetta rakentaa lauseen ydintoimintaa kuten subjekti- tai predikaattirakennetta. Siksi interjektiot voivat esiintyä lauseesta erillään tai ennen, jälkeen tai kesken muuta lausetta, ja ne voivat toimia sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä.

Ominaisuudet ja käyttö ovat monipuolisia. Interjektiot voivat olla tunnevetoisia, kuten ilon, surun, pelon tai kiukun ilmaisijoita, tai ne voivat toimia huomion kiinnittäjinä, kehotuksina tai tervehdyksinä. Monet interjektiot ovat äänteellisesti vetäytyviä tai venytettyjä ja ne voivat olla onomatopoeettisia tai vakiintuneita ilmauksia. Esimerkiksi muodollisesti yleisiä suomen interjektioita ovat oi, ai, huh, hei, vau ja oh. Kirjoitetussa tekstissä ne päättyvät usein huutomerkkiin, joskus kysymysmerkin tai pisteen yhteydessä.

Käyttöyhteydet ja variaatiot vaihtelevat murteittain ja rekistereittäin. Interjektiot voivat ilmentää tekijyyden ja vuorovaikutuksen dynamiikkaa, kuten tervehdykset, epäonnistuneen toivon ilmaiseminen tai reaktion tilapäiseen tilanteeseen. Koska ne eivät yleensä kuulu varsinaisiin lauseen kieliopillisiin osiin, ne voivat rikastuttaa vuorovaikutusta ja hierarkiankäytäntöjä puheessa sekä kirjoitetussa kerronnassa. Lisääntyvä huomio kiinnittyy kontekstiin ja intonaatioon niiden ymmärtämisessä.