inokulantteja

Inokulantit ovat valmisteita, jotka sisältävät eläviä mikrobiyhteisöjä ja joiden tarkoituksena on lisätä kasvien ravinteiden saantia, kasvua tai vastustuskykyä. Niitä levitetään siemeniin, taimeen tai suoraan maaperään, ja ne voivat parantaa ravinteiden hyödyntämistä sekä juuriston kehitystä.

Pääryhmät ovat: typpeä sitovat inokulantit (esim. Rhizobium- ja Bradyrhizobium-lajit sekä jotkin Azospirillum-suvun bakteerit) palkokasveille; fosforin solubilisoivat bakteerit (esim. Bacillus ja Pseudomonas); arbuskulaariset mykorhizasienet (AMF); sekä kasvu- ja taudintorjuntaa tukevat inoculaatit (esim. Trichoderma, Bacillus-lajit). Käyttömuodot: siemenkäsittely, juurten kastelu tai maaperään levittäminen taimi- tai viljelykasvin mukaan.

Toimintaperiaate: ne parantavat typen ja fosforin saatavuutta, laajentavat juuristoa sekä voivat edistää kasvua sekä vastustuskykyä ja ehkäistä tauteja.

Hyödyt ja rajoitteet: voivat pienentää lannoitustarvetta ja lisätä satoa sekä maaperän elinvoimaa, mutta vaikutus on vaihteleva riippuen maaperästä, kasvista ja ilmasta; säilyvyys, varastointi ja yhteensopivuus muiden tuotteiden kanssa ovat tärkeitä.

Säädökset: useissa maissa inokulantit ovat rekisteröityjä biotuotteita ja niiden laatua valvotaan.

Historia: palkokasvien inokulaatio on ollut käytössä 1900-luvulta lähtien, ja laajempi käyttö on yleistynyt 20.–21. vuosisadalla.