infektiokomplikaatioiden

Infektiokomplikaatiot ovat komplikaatioita, joissa potilas sairastuu infektion vuoksi tai infektio pahentaa muuta sairautta. Ne voivat kehittyä missä tahansa hoito- tai sairastumisvaiheessa, erityisesti kirurgisten toimenpiteiden, sairaalahoidon tai pitkäaikaisen immuunijärjestelmän heikentymisen yhteydessä. Infektiokomplikaatiot voivat pidentää hoitoaikaa, lisätä hoitokustannuksia sekä lisätä oireita ja, joissain tapauksissa, kuolleisuutta.

Yleisimmät infektiokomplikaatiot ovat postoperatiivinen haavainfektio, virtsatieinfektio, sairaalassa hankittu keuhkokuume, paiseet sekä sepsis. Katetri- tai implantti-infektiot sekä keskushermoston infektiot ovat myös merkittäviä, erityisesti teho- ja leikkausyksiköissä. Vähemmän yleisiä ovat esimerkiksi suoliston, iho- ja pehmytlihasten sekä verenkierron infektiot. Erityiskohdissa infektiot voivat liittyä käytettyihin implantteihin tai lääketieteellisiin laitteisiin.

Riskitekijät ja ennaltaehkäisy. Riskitekijöihin kuuluu potilaan yleiskunto, ikä, diabetes ja immuunijärjestelmän heikkeneminen sekä ravitsemustila. Toimenpiteisiin liittyvät riskit riippuvat operaatiosta ja hoitomuodosta; esimerkiksi pitkäaikaiset laitteet tai toistuvat vaikutukset lisäävät riskiä. Ennaltaehkäisy perustuu aseptiseen tekniikkaan, käsihygieniaan, perioperatiiviseen antibioottiprofylaksiaan, oikea-aikaiseen laitemanagementiin, varhaiseen katetrien poistoon sekä rokotuksiin ja yleiseen infektioiden seurantaohjelmaan.

Diagnosointi ja hoito. Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, laboratoriokokeisiin, kuvantamistutkimuksiin sekä mikrobiologisiin kulttuureihin. Hoito on usein aloitettava mahdollisimman varhain ja kohdennettava. Lähdehallinta tarkoittaa infektiokohteen poistamista tai korjaamista, jos mahdollista, sekä sopivan antimicrobiaalisen hoidon käyttöä ohjatuilla antibiooteilla. Potilaan tilaa seurataan ja hoito mukautetaan vasten vastetta ja laboratorioarvoja.