inaktivointia

Inaktivointi tarkoittaa prosessia, jossa kohteen toimintakyky, aktiivisuus tai infektiokyky vähennetään tai poistetaan. Termiä käytetään laajasti eri aloilla, kuten biologiassa, kemiassa, lääketieteessä, teollisuudessa ja tietotekniikassa. Inaktivointi voi olla tilapäistä (reversiibeli) tai pysyvää (irreversiibeli) ja se voi kohdistua proteiineihin, entsyymeihin, viruksiin, bakteereihin tai muihin biologisiin toimijoihin. Sitä sovelletaan sekä turvallisuuden, laadunvarmistuksen että tutkimuksen tavoitteissa.

Mekanismit ja muodot vaihtelevat kohteen mukaan. Biologisessa kontekstissa inaktivointi voi tarkoittaa entsyymin toiminnan estämistä inhibiittoreilla, proteiinirakenteen denaturoitumista tai muuta aktiivisuuden vähenemistä. Virus- ja bakteeritoiminnan inaktivointi tapahtuu usein lämpökäsittelyn, kemikaalien, hapettajien tai säteilyn avulla. Fyysiset ja kemialliset keinot voivat olla sekä väliaikaisia että pysyviä, riippuen menetelmästä ja kohteesta. Inaktivoitumisen avulla voidaan myös muuntaa haitallisia aineita turvallisemmiksi tai tehdä niistä julkiseen käyttöön soveltuvia, kuten toksoidien muodostaminen rokotteisiin.

Sovelluksia ovat muun muassa sterilointi, desinfektio ja elintarvikkeiden turvallisuus sekä tutkimus- ja lääketieteellinen käytäntö. Elintarvikkeissa inaktivointia hyödynnetään patogeenien vähentämisessä esimerkiksi lämpökäsittelyin. Rokotteiden valmistuksessa käytetään inaktivoituja taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa ja laboratoriossa inaktivointi varmistaa, että näytteet eivät aiheuta infektiota käsittelyn jälkeen. Tietotekniikassa inaktivoiminen voi tarkoittaa käyttäjätilien tai palvelujen tilapäistä tai pysyvää poiskytkemistä.