immuunivastukseen

Immuunivastus, termillä immuunivastukseen viitataan immuunijärjestelmän vasteeseen taudinaiheuttajiin, vierasesineisiin sekä epämuodostuneisiin soluisiin. Se muodostuu kaksivaiheisesti: luonnollinen (innate) immuunivaste ja adaptiivinen (opittu) immuunivaste. Innate on nopea ja ei-spesifinen; siihen kuuluvat fyysiset esteet kuten iho ja limakalvot, syöjäsolut (makrofagit, neutrofiilit), luonnolliset tappajasolut sekä komplementtijärjestelmä. Tulehdusreaktio ja sytokiinit ohjaavat vastetta ja auttavat patogeenien rajoittamisessa.

Adaptivinen immuunivaste on spesifinen ja muistivaikutteinen. Se käynnistyy, kun antigeeni esitellään immuunisoluille, usein MHC-molekyylien välityksellä. T-solut (helper T -solut ja cytotoksiset T -solut) sekä B-solut osallistuvat. B-solut erittävät vasta-aineita plasmasoluista, ja vasta-aineet neutraloivat patogeenit sekä merkitsevät ne poistettavaksi. Muistisolut varmistavat nopeamman ja tehokkaamman vasteen seuraavassa altistuksessa.

Immuunivasteen säätelyyn liittyy immunopatologisia ilmiöitä kuten autoimmuniteetit, yliherkkyysreaktiot ja immuunipuutos. Patogeenit voivat kehittää vastustuskykyjä, ja liialliset reaktiot voivat johtaa haitallisiin ilmiöihin kuten sytokiinimyrskyihin. Rokotteet ja immunoterapia hyödyntävät adaptiivista vastetta suojan ja hoidon edistämiseen. Ymmärrys immuunivastuksesta on keskeinen osa infektioiden ehkäisyä, diagnostikkaa ja monien sairauksien hoitoa.