immuunipuolustusjärjestelmän

Immuunipuolustusjärjestelmä on elimistön puolustusverkosto, joka torjuu patogeenejä ja ylläpitää kudosten tasapainoa. Se koostuu epäspesifisistä sekä adaptiivisista mekanismeista, jotka voivat toimia erikseen tai yhdessä.

Epäspesifinen immuniteetti reagoi nopeasti yleisellä tasolla. Siihen kuuluvat fyysiset esteet (iho ja limakalvot), soluvälitteinen puolustus sekä komplementtijärjestelmä. Solutasolla keskeisiä ovat neutrofiilit, makrofagit, dendriittisolut sekä luonnolliset tappajasolut (NK), jotka fagosytoivat taudinaiheuttajia ja käynnistävät tulehduksen sekä sytokiinien tuotannon.

Adaptiivinen immuniteetti kehittyy tunnistamaan patogeeneja ja tuottaa spesifisiä vasteita. B-lymfosyytit erittävät vasta-aineita, jotka neutraloivat patogeenejä ja auttavat fagosytoosia. T-lymfosyytit ohjaavat soluvälitteisiä vasteita sekä tappavat infektoituneita soluja. Klonaalinen valinta tuottaa suuria määriä spesifisiä solutyyppejä ja muodostaa muistisolut, mikä mahdollistaa nopeamman vastauksen uudelleen kohtaamisessa.

Elimistön keskeiset elimet ja rakenteet ovat luuydin (B- ja T-soluja kehittyvät esiasteet), kateenkorva (T-solujen kypsyminen), imusolmukkeet ja perna (antigeenien esittely ja vasteen koordinointi), sekä limakalvot, joissa sijaitsee mucosa-associated lymphoid tissue -verkosto. Näiden avulla immuunivaste organisoituu ja koordinoituu.

Immuunipuolustus voi häiriintyä, jolloin kehittyy immuunipuolustuksen vajaus, autoimmuunisairauksia tai allergioita. Rokotteet hyödyntävät adaptiivista immuniteettia ja muistisolujen muodostumista, tarjoten pitkäaikaisen suojan tulevia infektioita vastaan.