immuunikomplekkeja

Immuunikompleksit ovat antigeenin ja vasta-aineen muodostamia monomeerisiä tai polymeroituneita komplekseja, joita syntyy, kun vasta-aine sitoutuu antigeeniin. Niiden koko ja koostumus vaihtelevat, ja ne voivat muodostua sekä äskettäin infektion aikana että kronisesti.

Kun immuunokompleksit eivät poistu verenkiertoon riittävän nopeasti, ne kertyvät kudoksiin ja verisuonten seinämiin. Deposition aktivoi klassisen komplementtivasteen, mikä johtaa C1q:n, C3:n ja C4:n kertymään, tulehduksellisiin merkkiaineisiin ja endoteelin vaurioitumiseen. Tämä aiheuttaa neutrofiilien ja muiden immuunisäiliöiden rekrytoitumista sekä vaurioituneiden kudosten tulehdusreaktioita.

Immuunikompleksien vaikutus on tyypin III hypersensitiivisyys. Sitä voi esiintyä akuutisti esimerkiksi Arthus-reaktiossa tai kroonisesti joissakin autoimmune-taudeissa. Tyypillisiä ilmiöitä ovat glomerulonefriitti, vaskuliitti ja ihon/verisuonten tulehdusoireet; imusolmukkeiden ja munuaisten sekä keuhkojen toiminta voi heikentyä riippuen kompleksiaktiivisuudesta ja paikasta.

Faktorointi poiston säätelyssä riippuu kompleksin koosta, vasta-ainetasapainosta ja antigeenin määrästä sekä fagosyyttien kapasiteetista. Liiallinen komplekseja muodostuva kuormitus tai heikentynyt poisto voivat johtaa kudosvaurioihin.

Diagnoosia tukevat pienenä pitkillä efektillä olevat muutokset veren komplementtitasoissa (mm. matala C3 tai C4) sekä kliiniset oireet. Immunokompleksien läsnäoloa voidaan arvioida erilaisilla laboratoriotesteillä sekä kudosbiopsioilla.

Hoito kohdistuu perussairauden hallintaan sekä tulehduksen vähentämiseen. Käytetään usein anti-inflammatorisia aineita, kortikosteroideja, immunosuppressiivisia lääkkeitä, ja joissain tapauksissa plasmapareesia taudin vaikeissa vaiheissa.