imeytymisessä

Imeytyminen tarkoittaa biologisia prosesseja, joiden kautta ruoansulatuksessa pilkotut aineet siirtyvät ruoansulatuskanavasta verenkiertoon tai imusuonistoon. Pääasiallinen imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa, jonka limakalvolla enterosyyttien pinnalla on mikrovilluksia ja muita rakenteita, jotka lisäävät imeytymispintaa. Tämä mahdollistaa ravintoaineiden tehokkaan siirtymisen soluihin ja edelleen kiertoon elimistössä.

Imeytymismekanismit ovat moninaisia. Passive diffuusio siirtää pienimolekyylit sekä vettä; helpotettu diffuusio käyttää kuljetusproteiinien avulla spesifisiä aineita, kuten glukoosia ja aminohappoja; aktiivinen kuljetus vaatii energiaa ja usein Na+-gradientin hyödyntämistä, ja on keskeinen glukoosin ja monien aminohappojen imeytymisessä. Endosytoosi voi toimia suurten molekyylien, esimerkiksi proteiinien, sisäänottoon. Rasvojen imeytyminen koostuu rasvahappojen ja monoglyseridien diffuusiosta enterosyyttien kalvolle, niiden uudelleenesteröinnistä triglyserideiksi ja lopulta lipoproteiinien, kuten kylomikronien, muodostumisesta, jotka siirtyvät imusuonistoon. Rasvojen imeytymistä tukevat sappihapot ja haiman entsyymit.

Muita imeytyviä yhdisteitä ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet sekä vesi. Joidenkin vitamiinien imeytyminen riippuu rasvojen mukana tulemisesta; B12-vitamiinin imeytyminen tapahtuu ileumissa ja vaatii sisäistä tekijää. Vesi imeytyy suurimmaksi osaksi ohutsuolessa osmoosin avulla, ja sen osuus pienenee paksusuolessa erilaisten säätelymekanismien myötä.

Imeytymisen tehokkuuteen vaikuttavat ruoan koostumus, ruuansulatuksen toiminta, sappien ja haiman entsyymien määrä sekä ruoansulatuskanavan terveys. Malabsorptio on yleinen kliininen ongelma.