ilmastokestävyyden

Ilmastokestävyyden tarkoittaa kykyä vastustaa ilmastonmuutoksen haittoja sekä sopeutua sen muutoksiin siten, että yhteiskunnan toiminnot, talous ja hyvinvointi säilyvät. Käytännössä ilmastokestävyyteen sisältyy sekä ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimia että sopeutumista, mutta sen keskeinen tavoite on varmistaa palvelujen saatavuus, infrastruktuurien toimivuus ja ihmisten arjen turvallisuus äärimmäisten sääilmiöiden ja muuttuvien olojen vastattaessa.

Se käsittää sekä teknisiä että sosiaalisia tekijöitä ja ulottuu yksilöistä julkisiin organisaatioihin, yrityksiin ja infrastruktuureihin. Keskeisiä toimintatapoja ovat riskien kartoitus, haavoittuvuuden arviointi sekä sopeutumissuunnitelmat; sekä kestäviä ratkaisuja, kuten kestäviä rakennuksia, veden- ja energiankäytön hallinta sekä luonto- ja vihersuunnitelmat. Ilmastokestävyyden toteuttaminen edellyttää pitkän aikavälin suunnittelua sekä eri toimijoiden yhteensovittamista.

Kansallinen ja alueellinen politiikka vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään sekä sopeutumiseen. Kansalliset ja alueelliset strategiät, rakennus-, energia- ja maankäyttösäännökset sekä rahoitusmallit ohjaavat toimenpiteitä. Esimerkkejä ovat ilmastonmuutoksen riskien huomioiva suunnittelu, rakennusten kestävyysvaatimukset, hulevesien hallinta sekä luontoa hyödyntävät ratkaisut kaupungissa.

Haasteina ovat tiedon puute ja epävarmuus, rahoituksen riittävyys sekä eri sidosryhmien osallistaminen. Mittareina käytetään riskien ja haavoittuvuusanalyysien tuloksia, taloudellisia ja sosiaalisia kestävyysindikaattoreita sekä vaikutusten seurantaa. Ilmastokestävyyden parantaminen on keskeinen osa kestävää kehitystä, riskien hallintaa ja vastuullista julkista sekä yksityistä toimintaa.