ilmanpitävyyteen

Ilmanpitävyydelle (ilmanpitävyyteen) tarkoitetaan rakennuksen ulkovaipan ilmanvuotavuuden astetta, eli miten hyvin seinät, ikkunat, ovet ja läpiviennit estävät tahatonta ilmavuotoa. Hyvä ilmanpitävyys vähentää lämpöhäviötä, vetoa ja kosteuden kertymistä sekä edistää energiatehokkuutta ja sisäilman laatua. Se muodostaa perustan suunnitelmalliselle ilmanvaihdolle, jossa tilahengityksen saadaan riittävästi korvausilmaa kontrolloidusti ilmanvaihdon kautta.

Arviointi ja mittaus: Ilmanpitävyys mitataan yleisimmin blower door -testillä, jossa rakennukseen luodaan kontrolloitu paine-ero ja ilmanvuototestimillä saadaan tulos. Tulokset ilmoitetaan usein ACH50:lla, joka tarkoittaa ilma-alojen vaihtumiskertaa tunnissa 50 Pascalin paine-erolla, tai vaihtoehtoisesti q50-arvona, joka kuvaa ilmavuotokerrointa tietyllä pinta-alalla. EN ISO 9972 (EN 13829) -standardit ohjaavat mittausmenetelmää ja tulkintaa.

Merkitys ja yhteydet: Ilmanpitävyys vaikuttaa sekä energiankulutukseen että rakennuksen kosteudenhallintaan. Tiivis rakenne yhdessä tarkoituksenmukaisen ilmanvaihdon kanssa varmistaa, että sisäilma uusitaan riittävästi ilman liiallista lämpövuotoa. Huonosti tiivistetty rakennus voi aiheuttaa vedontunnetta, energiankulun kasvua ja kosteuden aiheuttamia ongelmia.

Parantaminen: Tiivistäminen aloitetaan rakennusprojektin suunnittelusta, erityisesti liittymistä, läpivientien ja ikkunoiden sekä ovien ympäristöjä. Käytetään saumauksia, tiivistesiteitä ja ilmansulkukerroksia sekä varmistetaan saumojen asianmukainen toteutus osien välillä. Tiivistysten lisäksi on varmistettava toimiva, rakennukseen suunniteltu ilmanvaihto.

Käytännön huomio: Ilmanpitävyys on herkkä rakennusvaiheiden aikaisille virheille. Se kannattaa mitata ja optimoida sekä rakentamisen aikana että rakennuksen käyttöönoton yhteydessä.