lämpöhäviötä

Lämpöhäviö tarkoittaa energian katoamista rakenteen tai järjestelmän sisätiloista ulkoilmaan lämpögradientin aiheuttamana siirtymänä. Käytännössä kyse on siitä, kuinka paljon lämpöä karkailee rakennuksesta tai lähdejärjestelmästä ympäröivään tilaan. Lämpöhäviö on yksi rakennusten energiankulutuksen keskeisimmistä tekijöistä, ja se määrittää, kuinka paljon lämmitystä tai jäähdytystä tarvitaan halutun sisäilman lämpötilan ylläpitämiseksi.

Lämpöhäviö syntyy pääasiassa kolmella mekanismilla: johtumisen kautta kiinteiden aineiden läpi, konvektion avulla ilmavirtojen liikkeessä sekä säteilynä lämpöpainotteisten pintojen välillä. Lisäksi ilmanvaihto ja vuotovaikutukset aiheuttavat lisähäviöitä, koska ulkoilmaa pääsee sisälle tai sieltä ulos ja kuljettaa lämpöä menetyksen mukana.

Laskennassa käytetään yleisesti kahdenlaista kuvausta. Rakenteiden lämmöneristystä kuvaa kokonaislämpötilan siirtokerroin U ja pinta-ala A, jolloin lämmönhäviö voidaan määrittää kaavalla Qdot = U × A × ΔT, jossa ΔT on sisä- ja ulkoilman lämpötilan keskimääräinen ero. Rakenteiden kokonaisjäähdytys tai -lämpenemiskyky voidaan myös esittää R-arvoksi, jolloin Qdot = ΔT / R_total. Vuotuinen lämpöhäviö saadaan kertomalla vaiheittainen tai keskivaiheinen Qdot ajalla tai integroimalla sen yli vuoden.

Vähentämiseksi voidaan parantaa eristystä, lisätä ilman tiiviyttä, vaihtaa ikkunoita energiatehokkaampiin ja käyttää lämmön talteenottoa sekä tarkentaa ilmanvaihto- ja rakennusosan suunnittelua. Lämpöhäviöt ovat keskeinen osa energiatehokkuuslaskelmia, rakennusten energiatodistuksia ja kustannus-hyöty-analyyseja.