ikääntymis

Ikääntyminen, ikääntymisprosessi, viittaa biologisiin muutoksiin, jotka heikentävät organismin toimintakykyä ajan myötä. Se eroaa kronologisesta iästä, ja ilmiötä havaitaan sekä ihmisillä että monilla muilla lajeilla. Ikääntyminen altistaa sairauksille ja toimintakyvyn heikkenemiselle, mutta yksilöt voivat ikääntyä eri tavoin.

Biologisesti ikääntyminen liittyy useisiin yleisiin ilmiöihin: genomisen vakauden heikkeneminen ja DNA-vaurioiden kertymä; telomereiden lyheneminen soluja jakautuessa; proteiinien ja solujen ylläpitojärjestelmien toiminnan hidastuminen; epigeneettiset muutokset; sekä mitokondrioiden toiminnan ja energiankäytön muutokset. Lisäksi solujen senesensointi ja kantasoluuden väheneminen heikentävät kudosten uudistumiskykyä. Ympäristötekijät voivat kiihdyttää näitä muutoksia, ja krooninen tulehdus on yleinen osa ikääntymistä.

Ikääntyminen johtuu sekä perinnöllisistä tekijöistä että ympäristöstä. Geneettiset tekijät voivat kiihdyttää tai hidastaa prosessia, kun taas elämäntavat, ravitsemus, liikunta, painonhallinta ja altistukset vaikuttavat ikääntymisen nopeuteen ja siihen liittyviin sairauksiin.

Biologista ikää voidaan arvioida biomarkkereilla, kuten telomereiden pituudella ja epigeneettisillä kelloilla, jotka antavat viitteitä biologisesta iästä suhteessa kronologiseen. Tutkimus painottuu sekä elintapojen vaikutusten ymmärtämiseen että kokeellisiin hoitomuotoihin, kuten senolyyttisiin yhdisteisiin ja solujen poistoon tähtääviin menetelmiin. Näillä ei ole vielä vakiintuneita hoitokäytäntöjä.

Käytännön näkökulma: Väestön ikääntyminen muuttaa terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden tarvetta sekä taloutta, ja se vaatii suunnittelua.