ikuisuuteen
Ikuisuuteen on suomen kielen illatiivinen muoto sanasta ikuisuus, joka tarkoittaa pysyvästi olemassa olevaa, ajasta riippumatonta kestokestoa tai loputonta olemassaoloa. Illatiivi kertoo suunnan tai siirtymän: ikuisuuteen tarkoittaa siirtymää kohti ikuisuutta tai tilaa, jossa aika menettää merkityksensä. Käytännössä ikuisuuteen viitataan usein metaforisesti tai liturgisesti.
Kielitieteellinen tausta. Ikuisuus muodostuu latinalaisen tai germaanisen kieliperinteen tavoin suomalaisesta adjektiivista ikuinen sekä -uus-virtauksesta, josta syntyy
Käyttökontekstit. Ikuisuutta ja ikuisuuteen liittyviä ilmauksia esiintyy etenkin teologiassa, eskatologisessa pohdinnassa ja runoudessa. Se liittyy usein
Merkitys ja nyanssit. Ikuisuuteen merkitsee enemmän kuin pelkkää kohtalon loppua; se voi viitata siirtymään kohti suurempaa
Esimerkkejä: “Hän katsoi taivaanrantaa ja siirtyi ikuisuuteen.” “Rukouksessa jokaiselle toivottiin ikuisuutta.” Ikuisuuteen on siis kieliopillinen muoto,