Rukouksessa

Rukouksessa on suomen kielen inessiivinen muoto sanasta rukous, jolla tarkoitetaan tilaa tai toimintaa, jossa henkilö on rukouksessa tai rukoilee. Yleisesti se vastaa englannin kielen "in prayer" tai "during prayer" -ilmaisua.

Etymologia ja muodostuminen: Rukouksesta muodostuu inessiivinen muoto lisäämällä suffix -ssa/-ssä. Sana rukous (päämerkitys: rukkaus, yhteisöllinen pyhien sanomien esittäminen) saa muodon rukouksessa antamaan merkityksen "in prayer" tai "during prayer." Suomen kielen taivutussäännöt huomioivat kirjoitusasussa sekä vokaaliharmonian että konsonanttien yhteensopivuuden.

Käyttö ja merkitys: Rukouksessa käytetään yleisesti uskonnollisessa kielessä kuvaamaan tilannetta, jossa ihminen on keskellä rukousta tai on rukoileva tilassa. Sana voi esiintyä sekä kirjakielisessä että arkisemmassa kielenkäytössä. Se voi viitata pysyvään tilaan (“hän on rukouksessa”) tai hetkelliseen toimintaan (“hän seisoi rukouksessa”). Kontekstilla voidaan lisäksi erottelevasti ilmaista hiljentymistä, pohdintaa tai hengellistä osallistumista.

Käyttöesimerkkejä: Hän seisoi rukouksessa. Rukouksessa oleminen kertoo hänen keskittyneestä hetkestään. Tulkinnat voivat vaihdella uskonnollisen kontekstin mukaan, mutta peruskäyttö on yleisesti ymmärrettävä.

Verrattuna muihin muotoihin: Genetiivi on rukouksen (omistus), partisiippi ryhmittäin rukouksessa (käytettäessä adjaktiivisesti) ja muut taivutusmuodot muodostuvat samojen sanan rukous taivutussääntöjen mukaan. Rukouksessa on rikas kielikuva uskonnollisessa ja henkisessä kieleessä.