hämäränäköön

Hämäränäköön viittaa ihmisen kykyyn nähdä ja havaita yksityiskohtia heikossa valaistuksessa, kuten hämärässä tai yöllä. Tämä on mahdollista silmän erikoistuneiden solujen, sauvojen, ansiosta. Sauvat ovat herkkiä valolle, mutta ne eivät pysty havaitsemaan värejä yhtä tehokkaasti kuin silmän toiset valoherkät solut, tappisolut. Siksi hämärässä näkemämme on usein mustavalkoista tai harmaasävyistä.

Hämäränäkö eroaa ihmisillä merkittävästi. Se kehittyy vähitellen valon vähentyessä. Silmä sopeutuu pimeään useiden minuuttien tai jopa puolen tunnin aikana, kun sauvasolut alkavat tuottaa enemmän valoherkkiä pigmenttejä. Suurimman osan tästä pimeäsopeutumisesta tapahtuu ensimmäisten 5-10 minuutin aikana.

Monet eläimet, kuten kissat ja pöllöt, ovat kehittyneet huomattavasti parempaan hämäränäköön kuin ihmiset. Niillä on enemmän sauvasoluja ja usein myös heijastava kerros silmän takaosassa (tapetum lucidum), joka heijastaa valoa takaisin verkkokalvolle parantaen valon hyödyntämistä.

Ihmisen hämäränäköä voidaan parantaa vähentämällä kirkkaita valonlähteitä ja antamalla silmien tottua ympäristöön. Tietyt vitamiinit, kuten A-vitamiini, ovat tärkeitä silmän toiminnalle ja voivat vaikuttaa hämäränäön terveyteen. Vaikka hämäränäkö on välttämätöntä selviytymiselle monissa tilanteissa, se on yleensä huomattavasti heikompi kuin kirkkaassa valossa tapahtuva näkeminen.