häiritsemistä

Häiritsemisestä tarkoitetaan toimintaa tai käytöstä, jonka kohde kokee häiritseväksi, uhkaavaksi tai loukkaavaksi. Häirintä voi ilmetä sanallisena tai fyysisenä, sekä digitaalisena. Se voi kohdistua yksilöön, ryhmään tai yhteisöön ja tapahtua työpaikalla, koulussa, asuinympäristössä tai julkisella paikalla.

Tyypillisiä muotoja ovat fyysinen häirintä (seurailu, ahdistelu), verbaalinen häirintä (uhkaukset, solvaukset, loukkaavat kommentit) sekä digitaalinen häirintä (uhkailut, solvaaminen, henkilötietojen levittäminen). Seksuaalinen häirintä kuuluu näihin erilaisiin tekoihin. Usein häirintä on toistuvaa, mutta se voi olla myös yksittäinen teko.

Lainsäädäntö ja ohjeistukset tarjoavat keinoja suojata ihmisiä häirinnältä. Monissa maissa häirintä ja seksuaalinen häirintä voivat olla rikos tai muu oikeudellinen seuraamus, ja organisaatiot ovat velvollisia puuttumaan häirintään sekä tarjoamaan tukea uhrille. Kansallisella tasolla sekä työelämän että koulutuksen konteksteissa on pyritty luomaan käytäntöjä, jotka ehkäisevät häirintää ja varmistavat turvallisen ympäristön sekä oikeudellisen turvan.

Häiritsemisellä on merkittäviä vaikutuksia, kuten ahdistus, pelko, mielenterveyden heikkeneminen sekä yhteisön luottamuksen heikentyminen. Ennaltaehkäisy perustuu selkeisiin sääntöihin, koulutukseen, ilmoituskanaviin ja nopeaan puuttumiseen sekä uhrin tukemiseen. Digitaalisen häirinnän ehkäisyyn kuuluu yksityisyyden suojan sekä tilien turvallisuuden parantaminen sekä asianmukainen raportointi.