hypoteettisuutta

Hypoteettisuutta on tila tai ominaisuus, jossa väite tai skenaario esitetään oletuksen tai ehtona eikä sitä pidetä nykyhetkessä todellisena. Se liittyy käsitteisiin mahdollisuus, epävarmuus ja ehtopohjainen päättely. Suomen kielen termi muodostuu sanasta hypoteesi sekä suffiksistä -ttisuus, ja sen tarkoituksena on ilmentää väitteen oletuksellista luonnetta.

Etymologisesti hypoteettisuus saa juurensa kreikkalaisesta sanasta hypôteisis "asetus, väite" sekä suomen kielen -ttisuus-sufiksista. Kielessä se esiintyy erityisesti filosofisessa, loogisessa ja tieteellisessä yhteydessä sekä retoriikassa.

Käyttöalueet ovat moninaiset. Filosofiassa ja logiikassa hypoteettisuutta sovelletaan ehtolausekkeisiin ja oletuksiin, esimerkiksi "jos A, niin B" -rakenteisiin. Tieteessä hypoteettisia skenaarioita käytetään mallien testaamiseen ja ennusteiden laatimiseen ilman että väitetään toteutumista. Kirjallisuudessa ja keskustelussa hypoteettisuus mahdollistaa asioiden seurausten pohdinnan ja vaihtoehtojen vertaamisen ilman varmuutta. Arkipuheessa ihmiset käyttävät hypoteettisuutta esimerkiksi suunnitelmien arvioinnissa tai riskien kartoittamisessa.

Rajoitteet ja kritiikki liittyvät siihen, että liiallinen hypoteettinen ajattelu voi johtaa harhaanjohtaviin johtopäätöksiin, jos oletukset eivät vastaa todellisuutta tai skenaariot eivät ole riittävän edustavia. Hyödynnettynä se kuitenkin auttaa selkeän argumentin rakentamisessa ja kokonaiskuvan muodostamisessa.

See also: hypoteesi, oletus, ehtolause, thought experiment.