hospitalisoinnissa

Hospitalisointi tarkoittaa potilaan tilapäistä tai pitkäaikaista tutkimus- ja hoitoprosessia, jonka tavoitteena on diagnosointi, hoito ja toipuminen. Se tapahtuu tavallisesti sairaalassa tai muussa terveydenhuollon yksikössä.

Hospitalisointi voidaan jakaa akuuttiin, suunniteltuun (elektiiviseen) sekä pitkäaikaishoitoon. Akuutti hospitalisointi syntyy äkillisestä sairastumisesta, loukkaantumisesta tai muusta hätätilanteesta ja vaatii nopeaa tutkimusta ja hoitoa. Suunniteltu hospitalisointi on ennalta sovittu toimenpide tai hoitokokonaisuus, kuten leikkaus, kuntoutusjakso tai pitkäaikainen seuraava hoito sairaalassa.

Prosessi alkaa ennakkovalmistelulla ja vastaanotolla, jonka jälkeen potilaalle tehdään tarvittavat tutkimukset ja laaditaan hoitosuunnitelma. Moniammatillinen tiimi vastaa hoidosta: lääkäri, sairaanhoitajat sekä tarvittaessa fysioterapeutit, ravitsemusterapeutit ja sosiaalityöntekijät.

Potilas voi antaa suostumuksensa hoitoon ja toimenpiteisiin. Hänellä on oikeus tiedonsaantiin, yksityisyyden suojaan sekä kipu- ja hoitovarmuuteen. Tarvittaessa potilaille järjestetään tuki- ja tulkkiapua.

Kun hoito on päättynyt, potilas voidaan kotihoitoon tai siirtää toiseen hoitoyksikköön. Jatkoseuranta tapahtuu polikliinisesti, terveyskeskuksessa tai muun hoitopaikan kautta. Potilaalle annetaan ohjeet lääkityksen, haittavaikutusten ja toimintakyvyn palauttamisen osalta sekä seurantakäyntien aikataulut.

Hospitalisoinnin suurimmat haasteet liittyvät hoitoyhteyden saatavuuteen, resursseihin ja potilasturvallisuuteen. Infektioiden ehkäisy, lääke- ja hoitovirheiden minimoiminen sekä potilaan omaisten tiedonsaanti ovat keskeisiä.